Luonnon ehdoilla, ympäristö huomioiden
Koskelan tilan pihassa seisovaan kiveen on kaiverrettu vuosiluku 1899. Vähintään siitä saakka on joen rajaamassa pihapiirissä ollut asutusta. Tilaa kiertävää jokea on käytetty muinoin tukinuitossa, ja vaikka maailma ympärillä on ajan saatossa muuttunut, kuohuu koski tuttua uomaansa.
Nykyisen isännän Markun isovanhemmat olivat suvun ensimmäiset jäsenet, jotka ovat Koskelan tilaa viljelleet. Markun isovanhempien ja vanhempien aikaan Koskela oli pieni maatila lehmineen, hevosineen ja lampaineen.
Linnunlaulupuita
Isoäidiltä tila periytyi Markun äidille, ja nyt tilaa pyörittää Markku vaimonsa Pauliinan kanssa. Nyky-Koskela on metsätila, jota ympäröi liki 30 hehtaarin metsäala. Tilan mailla kohoava, yli satavuotias suojeltu metsä tarjoaa sijaa muiden muassa hömötiaisille, punatulkuille ja tikoille.
“Kun metsätilan kupeesta aikanaan kaadettiin puita, kuulin isän huokaavan, että eivät jättäneet edes linnuille laulupuita. Nyt niitä on.”
–Markku Korpela
Luonnon puolella toimiminen kulkee Korpelan suvun perimässä. Koskelasta on uusien käsiparien kautta muovautunut elämäntapa, jossa kaikissa valinnoissa annetaan luonnolle viimeinen sana. Koskelan tila on Markun ja Pauliinan koti ja toteutunut unelma. Elämä on pientä, simppeliä ja mahdollisimman omavaraista.
“Ollaan yhä matkalla, mutta koko ajan perillä. Kotona. Rauhassa”
Tarinan mukaan Koskela on kautta aikain ollut kohtaamispaikka. Ennen muinoin pihapiirissä räknäiltiin uittoja ja kaupattiin elintarvikkeita. Nyky-Koskelassa kaksijalkaiset kulkijat kohtaavat muuttomatkallaan olevia lintuparvia, eläkepäiviään pihapiirissä viettäviä kanoja ja kaneja sekä ennen kaikkea ajattomuutta ja rauhaa.
Koskelan ovet ovat auki, juuri sinulle.
Koskelasta on uusien käsiparien kautta muodostunut elämäntapa.
Koskelan väki
Luonnon päälle
Yhtä lailla kuin Koskelaa ympäröivä joki on löytänyt paikkansa, uomat löytyvät myös ihmisen elämässä.
Kun kaupunkielämä alkoi ottaa luonnon päälle, johti Markun ja Pauliinan tie Markun sukutilalle Saarijärvelle. Asfalttiviidakko vaihtui luonnonkauniiseen metsään.
Uudet tilan omistajat – kuten edeltäjänsäkin – ymmärsivät, että Koskelassa elämä tapahtuu luonnon ehdoilla ja sen rinnalla. Täällä oma väkikin on vain käymässä, sillä kuohuva koski ja kuiskivat kuusikot ovat pysyvä vielä pitkään heidän jälkeensä.
Luonnon puolella
Koskelassa ymmärretään, että luonto on ihmistä ikuisempi, ja että kerran luontoon päätynyt ei sieltä hevillä lähde. Siksi tilalla eletään luonnon ehdoilla, ympäristö huomioiden. Luonnolle on jätetty tilaa tiluksille kuuluvasta metsästä, josta on suojelun piirissä kahdeksan hehtaaria. Koskelaa pyöritetään ekosähköllä, ja lisäksi siivouksessa ja pyykinpesussa käytetään luonnonmukaisia ja biohajoavia puhdistusaineita. Vieraiden käyttöön on tarjolla kasvipohjaisia shampoita ja saippuoita, jos niitä haluaa kokeilla.
On rauha olla täällä
Koskelassa rauhaisaa yhteiseloaan viettävät niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin:
Markku
Maalaispoika ja soittotaituri, jonka käsissä pysyy huilun lisäksi vasara. (Tästä todisteina pihapiirin persoonalliset laavu, rantasauna ja metsäinen silta.) Onnellisimmillaan lintujen kanssa musisoidessaan. Luonto on juhla.
Pauliina
Rohkea ja suorasuinen Koskelan emäntä, jonka ajatukset ovat syviä ja vihreitä. Onnellisimmillaan juuri tässä ja nyt. On just siellä, missä haluaakin.
Kanat
Muiden munimisen vuoksi itsensä väsyksiin munia tuottaneet rouvat, jotka viettävät ansaittuja eläkepäiviä Koskelassa. Täällä kenenkään ei ole pakko mitään. Lupa vain olla.
Kukko
Koskelan epävireinen herätyskello ja kapteeni. Ei saa kanalaumaan ryhtiä eikä pidäkään, sillä tilalla vallitsee tasa-arvo.
Kanit
Kanit saavat pupeltaa, puputtaa, vipeltää ja temmeltää, minkä onnekkaista käpälistään pääsevät. Siivekkäiden naapureiden kanssa tullaan toimeen, vaikkei kieli olekaan yhteinen.
Kuin kotiin tulisi
Ovet ovat auki
Ota yhteyttä ja tule käymään
Puhelin: 040 841 4092
Sähköposti: majoituskoskela@gmail.com
